Raikasta ilmaa energiakeskusteluun

Oras Tynkkynen kirjoitti Vihreässä Tuumassa joutuneensa muuttamaan suhtautumistaan ydinvoimaan (http://www.vihreatuuma.fi/1026-2/). Tämä on tervetullut kannanotto korkean profiilin toimijalta jolla on ollut pitkäaikainen keskeinen rooli suomalaisessa energiakeskustelussa.

Energiakeskustelu on ollut polarisoitunut. Rakentavan dialogin sijaan käydään turhauttavaa jankkausta jossa jokainen löytää esimerkit omien kantojensa perusteluun. Kuitenkin, kuten Tynkkynen toteaa, jokaisella energiamuodolla on riskinsä ja haittansa, jotka tulisi suhteuttaa toisiinsa. Tämän vuoksi hänen ehdotuksensa kaikkien säännölliselle omien kantojen kriittiselle arvioinnille on hyvin tervetullut.

Maailman suurin aurinkovoimala Ivanpah on pettänyt sille asetetut odotukset, Norjassa tuulivoimaloita on pystytetty merikotkien pesimäsaarelle, Olkiluodossa ja Flamanvillessa projektitoiminnan pettäminen on aiheuttanut ydinvoimaprojektien pitkittymisen. Nämä eivät ole syitä vastustaa kyseisiä teknologioita, vaan oppia virheistä ja tehdä jatkossa paremmin.

Asioita onkin syytä ryhtyä tekemään paremmin sillä maailma tuottaa yli 80 % energiastaan fossiilisilla polttoaineilla.

Toiveikkuutta herättäviä merkkejä kuitenkin on: Aurinkoenergia on halventunut voimakkaasti ja tuulivoimaa asennetaan huimaavaa vauhtia. Aasiassa, jossa rakennettiin ydinvoimaa myös 1990- ja 2000-luvuilla, hankkeet ovat pysyneet budjetin ja aikataulun puitteissa – kokemusta on myös kyetty hyödyntämään uusien laitosten rakentamisessa.

Aidon vuoropuhelun alku

Jos kykenemme siirtämään keskustelun pois toistemme ohi puhumisesta, kuten Tynkkynen ehdottaa, olemme ottaneet tärkeän askeleen kohti aitoa dialogia. Silloin voimme keskustella siitä, mitä pidämme toivottavana ja minkä uskomme olevan saavutettavissa.

Väittely uuden kotimaisen ydinvoiman hyödyistä ja haitoista sähköntuotannossa nykytilanteessa on siinä mielessä turhaa, että suomalainen sähköntuotanto on jo verrattain puhdasta. Kriittisempi katse pitäisikin kääntää muille yhteiskunnan osa-alueille, missä on tarjolla massiivinen dekarbonisaatiopotentiaali.

Liikenne, teollisuus, maatalous ja asuminen aiheuttavat valtaosan hiilidioksidipäästöistämme. Näitä voi tehostaa vain rajallisesti. Mikä sitten onkaan tapa irroittaa nämä sektorit fossiilisista polttoaineista, se luultavasti tulee lisäämään sähkön tarvetta. Sähköautot, lämpöpumput, synteettisten polttoaineiden valmistus, teräksen valmistus vedyllä koksin sijaan, kaikki vaativat puhdasta sähköä. Yhteiskunnan on pyörittävä luotettavasti myös talvella, mutta toistaiseksi luotettavia suuren mittakaavan sähkön varastointiteknologioita ei ole.

Kohti kokonaisuuden tarkastelua

Joudumme siis tekemään valintoja. Investoimmeko vaihtelevien tuotantomuotojen kuten tuulen ja auringon massiiviseen ylikapasiteettiin joka olisi osan ajasta käyttämättä? Otammeko lisäksi myös ydinvoimaa tasaamaan tuotantoa? Turvaudummeko talvisin biomassaan vai pilkommeko atomeita puiden sijaan? Tasapainoinen ratkaisu saattaa hyvinkin osoittautua haluttavaksi puntaroidessa eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Yksittäisiä energiamuotoja ei valita tyhjiössä vaan ne vaikuttavat jokainen tavallaan kokonaisuuteen.

Globaalisti energian käytön lisääminen nostaa ihmisiä köyhyydestä ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan ihmisarvoiseen elämään. Vaikka esimerkiksi Kiinassa panostetaan vähäpäästöiseen tuotantoon (kaikkiin vaihtoehtoihin: 2014 suurin uuden puhtaan sähkön lähde oli tuulivoima, 2015 puolestaan ydinvoima), sielläkin energiapalettia dominoivat vielä pitkään fossiiliset polttoaineet. Tämän muuttaminen vaatii kaikkia käytettävissä olevia keinoja.

Jos tulevaisuudessa olemme siinä onnellisessa tilanteessa että olemme päässeet irti fossiilisista polttoaineista, varastoimme hiilidioksidia enemmän kuin vapautamme ja varastointitekniikat ovat kehittyneet riittävästi huolehtimaan kulutuksen ja tuotannon eroista, on meillä yhä valintoja edessämme. Kuinka paljon varastoon ja eri tuotantomuotoihin panostetaan (muistaen että kaikissa on haittansa)? Kumpaa arvostamme enemmän, ydinvoimattomuutta vai esimerkiksi padoista vapaita jokia ja ennallistettuja vesiekosysteemeja? Entä monimuotoisia metsiä? Toivon mukaan voimme jatkossa keskustella näistä ja muista tulevaisuuden visioista lähtien samoista perusteista.

Tynkkynen korostaa eri vaihtoehtojen haittojen suhteuttamista toisiinsa. Tämä on erittäin kannatettavaa ja muodostaa pohjan rakentavalle keskustelulle, jossa vuoropuhelua käyvät asiat eivätkä asenteet.

Ville Tulkki

Puheenjohtaja, Suomen Ekomodernistit ry

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s