SEM jätti vastineensa Suomen energia- ja ilmastostrategian ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmisteluun.
Elokuussa 2016, http://www.energiajailmasto.fi/ sivun kautta, oli mahdollista vaikuttaa Suomen energia- ja ilmastostrategian ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmisteluun. SEM jättikin vastineensa jo ehdotettuihin toimiin liittyen ja lisäksi SEM esitti oman ehdotuksensa.
Alla olevat otsikot vastaavat http://www.energiajailmasto.fi/ sivustolla esitettyjen toimien aihepiiriä.
—
SEMn oma ehdotus
Pariisin ilmastokokouksen sopimus rajoittaa ilmaston lämpeneminen selvästi alle kahden asteen vaatii jatkossa voimakkaita ja hyvin pitkäaikaisia toimia päästöjen hillitsemiseen. Toimien tulisi rakentua siten, että niitä on mahdollista loogisesti jatkaa myös tuleville ajanjaksoille vuoden 2030 jälkeen. Toimien tulisi siis olla sellaisia jotka johtavat jatkossa tavoiteltuun maaliin, ovat yhteiskunnallisesti hyväksyttävissä eivätkä rapauta ympäristöä tai sähköjärjestelmää.
Toimintaympäristö tulisi ottaa huomioon: Suomi on osa kansainvälistä yhteisöä. Tämän takia jokaisen maan omien kansallisten toimien sijaan tulisi lähteä kohti alueellista yhteistyötä, nyt alkuun esimerkiksi Pohjoismaiden ja Baltian maiden alueella. Esimerkiksi Ruotsin toimet tuulivoiman kasvattamisessa ja aiemmat uhat heidän ydinvoimansa alasajosta vaikuttavat Suomeen paljon enemmän kuin nyt tehdyt toimet suomalaisilla sähkömarkkinoilla. Elämme myös keskellä pitkittynyttä taantumaa, jolloin tukiautomaatteina nähtävät toimet tulevat kohtaamaan yhä suurempaa vastustusta. Tuotantotukien sijaan tulisi panostaa uusien kokeilujen tukemiseen.
Tällä hetkellä Suomi jatkaa kahden tavoitteen mallilla josta EUssakin ollaan luopumassa: tavoite sekä päästöjen että uusiutuvan osuuden suhteen. Tämä kahden tavoitteen malli johtaa jatkossa nurinkuriseen tilanteeseen, jossa vaatimus uusiutuvista saattaa mahdollisesti olla vastakkainen päästöjen vähentämisen suhteen. Esimerkkejä tästä on esimerkiksi Yhdysvaltojen Kaliforniassa, jossa kasvavat vaatimukset uusiutuvien määrän kasvusta ovat johtamassa Diablo Canyon -ydinvoimalan alasajoon, johtaen päästöjen todennäköiseen kasvuun. Tulevaisuudessa bioenergian kestävyyskriteerien kiristyminen on realistinen riski, joka myös puhuu päästötavoitteisiin keskittymisen puolesta.
Käytännössä päästöttömyystavoite tarkoittaisi vähäpäästöisten uusiutuvien ja ydinvoiman laittamista samalle viivalle. Tällaista kehitystä on nähtävissä esimerkiksi Yhdysvaltojen New Yorkin osavaltiossa, jossa uusimmat osavaltion mandaatit tunnustavat uusiutuvien lisäksi myös ydinvoiman tärkeäksi työkaluksi ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Vaikka seuraavaan vuosikymmeneen ei välttämättä uusia ydinvoimalahankkeita ole alkamassa tulisi valtion tänä aikana valmistautua tulevaan. Iso-Britanniassa pienten modulaaristen ydinreaktoreiden (small modular reactors, SMR) lanseerausta tuetaan sadoilla miljoonilla punnilla, ja onkin todennäköistä että 2020-luvun puoliväliin mennessä Euroopassa on SMR-referenssilaitos. Suomalainen ydinvoimalainsäädäntö ja asetukset tulisi saada siihen kuntoon että näiden laitosten mahdollinen tulo Suomeen olisi myös mahdollista. Nämä laitokset eivät vain tuota sähköä, vaan mahdollisesti myös tuottavat lämpöä teollisuuden prosesseihin tai kaukolämpöön näin vähentäen tarvetta hiilidioksidia päästävään polttamiseen. SMR-teknologian laajamittainen käyttö tarkoittaa myös mahdollisesti voimalaitosten alihankintaketjun voimakasta laajentumista, tarjoten vientimahdollisuuksia myös suomalaisille metalli- ja teknologia-alan yrityksille, ja tähän tulisi olla mahdollista saada tukea myös meillä.
Vastine jo ehdotettuihin toimiin
Tukipolitiikka
Energia- ja ilmastopolitiikan tekeminen työ-, alue-, tai sosiaalipolitiikan tavoitteiden mukaisesti puolestaan vääristää näitä kaikkia. Jatkuvien tukien varassa yhtäälle työllistetyt ovat työpaikkoja, jotka siirtyvät muualta taloudesta. Lisäksi ne kestävät vain harvoin tukien poistuttua: Pelkästään tukien varassa kannattavaksi saatu teollisuus harvoin menestyy myöskään kansainvälisillä markkinoilla, jossa kotikenttäedun antamia tukia ei enää ole. Tuet kuitenkin ehkäisevät tehokkaasti todellisten, markkinaehtoisesti kilpailukykyisten innovaatioiden ja yritysten synnyn. Näin tapahtuu sen vuoksi, että tukien varassa on helpompaa ja kannattavampaa toimia.
Jatkossa Eurooppalaista päästökauppamekanismin ohjaavuutta tulisi vahvistaa. Mikäli päästökaupan hintoja ei saada nousemaan investointeja rohkaisevalle tasolle, olisi esimerkiksi pohjoismaisilla energiamarkkinoilla hyvä ottaa käyttöön yhteinen pohjahinta päästöille. Näiden vaikutus teollisuuden kilpailukykyyn mahdollisesti kompensoitaisiin. Pariisin sopimuksen hengen mukaisesti, päästöjen vähennyksessä pyritään rajoittamaan lämpeneminen 1.5 asteeseen. On oletettavaa, että tulevina vuosina erilaisia porsaanreikiä tullaan tukkimaan mikäli ilmakehästä mitatut CO2 tasot kasvavat vaikka paperilla niiden tulisi laskea.
Tavoitteena tulisi olla päästövähennys teknologianeutraalisti ja siten kustannustehokkaasti. Yhden teknologian suosiminen muiden yli tekee päästövähennyksistä aina sekä hitaampia että kalliimpia. Esimerkkinä, aurinkopaneeleiden asentamisen voimakas tukeminen ei merkittävästi vähennä päästöjä Suomessa. Suomen sähköverkko on kesäaikaan, kun valtaosa aurinkoenergiasta tuotetaan, jo nyt yhtä puhdasta kuin paneeleiden arvioitu elinkaaripäästö. Lisäksi sähköntuotanto kuuluu päästökaupan piiriin.
Toimissa tulee huomioida yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ja sen vaikutelma. Esimerkiksi nyt päättyneen tuulivoiman tukikauden julkisuudessa keskusteltu ylisuuri kompensaatio on ollut iso tekijä tuulivoiman vastaisen mielialan lisäämisestä. Vastaavia tapauksia ei pidä lähteä tekemään.
Toimissa tulisi huolehtia myös siitä, että niiden jatkaminen kun pyritään jatkossa yhä väheneviin hiilidioksidipäästöihin on mahdollista. Tällöin tulevat esimerkiksi sähköjärjestelmän integraatiokustannukset ja biomassan riittävyys tarkastelun alle. Myös tulisi ottaa huomioon että jatkossa EUnkin alueella pyritään yhä enemmän yhden maalin periaatteeseen, eli päästöttömyyteen, uusiutuvien osuuden kasvattamisen sijaan. Tällöin esimerkiksi ydinvoimateknologian kehitys mahdollistaa tehokkaat ilmastotoimet.
Hiili
Hiilen poltto kuuluu päästökaupan piiriin. Jatkossa Eurooppalaista päästökauppamekanismin ohjaavuutta tulisi vahvistaa. Mikäli päästökaupan hintoja ei saada nousemaan investointeja rohkaisevalle tasolle, olisi esimerkiksi pohjoismaisilla energiamarkkinoilla hyvä ottaa käyttöön yhteinen pohjahinta päästöille.
Liikenne
Sähköistä liikennettä tulisi edistää erityisesti sen takia, että se siirtää päästöjä päästökauppasektorin (sähköntuotannon) piiriin. Päästökauppasektorilla päästöjen vähentäminen tapahtuu tehokkaammin.
Liikenteessä tulisi kuitenkin tunnustaa muutoksen hitaus – pääosa maantieliikenteestä vielä pitkään tapahtuu polttonesteiden avulla ja lentoliikenne voi hyvin jatkossakin olla riippuvainen siitä. Hiilineutraalina pidettävää materiaalia (biomassa, biokaasu, jätteet) olisi kohdennettava tähän käyttöön, huolehtien raaka-aineen tehokkaasta käytöstä. Myös autokannan päästöjen vähentämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, mahdollisuuksien mukaan EU-tasolla.
Lähitulevaisuudessa julkisen ja erityisesti raideliikenteen kehittäminen on avainasemassa kaupunkiseutujen polttoaineenkulutuksen vähentämisessä, tulevaisuudessa mahdollisesti myös robottiautot.
Sähkömarkkinat
Jatkossa Eurooppalaista päästökauppamekanismin ohjaavuutta tulisi vahvistaa. Mikäli päästökaupan hintoja ei saada nousemaan investointeja rohkaisevalle tasolle, olisi esimerkiksi pohjoismaisilla energiamarkkinoilla hyvä ottaa käyttöön yhteinen pohjahinta päästöille. Toimissa tulisi ottaa huomioon että kuulumme alueelliseen sähkömarkkinaan, ja tukitoimet tulisi koordinoida yhdessä muiden pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa siten että sähkömarkkinat voivat jatkossakin toimia.
Laaja-alaisella vähäpäästöisellä perusvoiman tuotannolla tulee olemaan arvonsa jatkossakin, joten nykyistä sähköntuotantoinfrastruktuuria, erityisesti vähäpäästöistä ydinvoimaa, ei tule ajaa tieten tahtoen alas.
Kaasumarkkinat
Pariisin ilmastokokouksen päätökset tulevat ajamaan kaiken fossiilisen käytön ahtaalle, myös maakaasun. Tämän takia panostukset kaasuinfrastruktuuriin tulevat jäämään lyhytikäisiksi, jos niitä ei voi käyttää synteettisen kaasun välitykseen ja säilöntään. Tämä käyttökohde tulisikin ottaa huomioon tarkastellessa mahdollisia investointeja kaasumarkkinoihin.
Päästökaupan ulkopuoliset toimet (maatalous, metsät, lämmitysöljy)
Pariisin hengen mukaisesti, päästöjä pitää vähentää myös maataloudessa. Suomessa päästöjä syntyy varsinkin, kun peltoalaa laajennetaan vanhoille turvemaille. Tämä aiheuttaa typpidioksidi päästöjä, jotka ovat erittäin haitallisia ilmaston lämpenemisen kannalta. Siksi lannan hyötykäyttöä täytyy tehostaa. Peltojen ja metsien käytössä tulisi panostaa keinoihin joiden tiedetään lisäävän maaperän hiilivarantoa. Myös tämän varannon määrittämiseen liittyvää tutkimusta tulee rahoittaa. Kestävän kehityksen hengessä, myös ravinteiden kiertoa voisi tehostaa ja varautua hyönteisproteiinin ja keinolihan tulemiseen markkinoille.
Öljyn käyttö mm. talojen lämmityksessä voidaan nykyään korvata esimerkiksi lämpöpumpuilla ja tätä muutosta on syytä nopeuttaa verotuksen avulla.
Energiatehokkuustoimet (rakentaminen, energiankäyttö)
Toimenpiteiden tulee olla kustannustehokkaita vähentäessään CO2-päästöjä myös energiatehokkuustoimien osalta.
Rakentamisessa yhdyskuntarakennetta olisi voitava tehostaa mahdollistamalla korvausrakentaminen entistä paremmin asunto-osakeyhtiömuotoisissa taloissa. Purkamalla vanha rakennus uuden suuremman tieltä voitaisiin lähiöihin saada lisää energiatehokkaita viihtyisiä kerrosneliöitä verrattuna siihen että nykyiset rakennuksen vain peruskorjattaisiin. Taloihin joita ei pureta, peruskorjauksien yhteydessä olisi mahdollista saavuttaa nopeutettuja energiansäästötoimenpiteitä, mikäli niihin olisi taloudellisia kannustimia.
Lisäksi rakentamisessa pitäisi edistää mm. puurakentamista, koska se toimii hiilinieluna varsinkin syrjäyttäessään betonirakentamista.
Myös energiankäytön ajoituksella on merkitystä CO2-päästöihin. Tällöin siirryttäessä lähes nollaenergia- tai plusenergiataloihin myös suomalaiset olosuhteet ja energiantuotanto tulisi ottaa huomioon. Esimerkiksi laskennallisesti energiatehokas talo voi paperilla siirtää aurinkopaneeleilla kesällä tuotetun sähkön talveksi. Tämä ei pienennä energiankulutusta talvella jolloin CO2-päästöt ovat korkeimmillaan, ja siksi tämänkaltainen ohjauskeino voi olla tehoton tai jopa haitallinen päästöjen pienentämisen kannalta. Tehokkaampaa olisi edistää kysyntäjoustoa (mm. sähköveron dynaamisella hinnoittelulla), siten että sähköä kuluisi enemmän esimerkiksi yöllä tai muulloin jolloin kulutus on pientä tuotantoon nähden (esim. viikonloppuisin). Yhteiskunnan sähköistämisellä on mahdollista päästä polttamisesta eroon, jolloin yleinen sähkön käytöstä rankaiseminen ei ole hyvä asia. Toimet tulisikin kohdistaa sähkön huipputehon kulutuksen hillitsemiseen.
***
Ekomodernismi on ympäristöliike, joka pyrkii parantamaan ympäristön hyvinvointia samalla, kun lisätään mahdollisuuksia ihmisten hyvinvoinnille. Suomen Ekomodernistit ry on vuonna 2015 perustettu yhdistys, jonka päämääränä on edistää pragmaattista ympäristönsuojelua sekä tukea ja edistää tieteellistä suhtautumista ympäristönsuojeluun ja ihmisen toiminnan vaikutuksiin.
***
Lisätietoja
Ville Tulkki, puheenjohtaja, 050-359 7421
info@ekomodernismi.fi / https://ekomodernismi.fi / @Ekomodernistit
