Yli puolet Suomen maapinta-alasta on metsää. Vuoden 2018 uhanalaisuusarvioinnin mukaan pitkään jatkunut kestämätön metsätalous on heikentänyt metsien luontaisia ominaispiirteitä huomattavasti. Vanhat metsät, vanhat puuyksilöt sekä kuolleet puut ovat määrällisesti vähentyneet. Lisäksi puulajisuhteissa on tapahtunut muutoksia. Ihmisen aiheuttamista elinympäristömuutoksista johtuen 76 % Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia, joista yhdeksän on arvioitu olevan erittäin uhanalaisia. Samalla monet metsien eliölajit ovat uhanalaistuneet, sillä metsät ovat tärkein uhanalaisten lajien elinympäristö. Arvioinnin piirissä olleista yli 22 000 lajista 11,9 prosenttia on uhanalaisia. Äärimmäisen uhanalaisia lajeja on Suomessa arviolta 23 kappaletta. Metsien ja perinneympäristöjen köyhtymisen sekä vähenemisen lisäksi lajien uhanalaisuuteen vaikuttavat merkittävästi myös metsästys ja ilmastonmuutos. Suurin osa uhanalaisista lajeista ja luontotyypeistä keskittyy Etelä-Suomeen, mutta valtaosa suojelluista metsistä (19 %) on kuitenkin Pohjois-Suomessa. Suojelualueiden perustaminen ei yksin myöskään riitä, vaan biodiversiteetti on otettava huomioon kaikessa luonnonvarojen ja alueiden käytössä.
Koska koko Euroopassa luonto jatkaa köyhtymistään, EU-parlamentti hyväksyi 8.6.2021 päätöslauselman ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme”. Mepit (MEP – Member of the European Parliament, meppi) pitävät EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteita kunnianhimoisina, mutta myös erittäin tervetulleina. Strategian on tarkoitus varmistaa, että ekosysteemien säilyvyys, kestävyys ja riittävä suojelu turvataan vuoteen 2050 mennessä. Parlamentti vaatii, että EU:n biodiversiteettilain tulisi vastata EU:n ilmastolakia ja että Euroopassa käytetään luonnon monimuotoisuuden edistämiseen joka vuosi 20 miljardia euroa. Mepit ovat pettyneitä siihen, että EU:n biodiversiteetin tavoitteet vuodelle 2020 jäivät saavuttamatta.
EU:n biodiversiteettistrategia on herättänyt huolta Suomelle tärkeästä metsätaloudesta. Parlamentti ehdotti, että ainakin 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista tulisi suojella vuoteen 2030 mennessä. Alueista 10 prosenttia tulisi suojella tiukoin kriteerein. Mepit korostivat suojelutoimien lisäksi kestävää metsä- ja biotaloutta sekä metsäalueiden voimakkaampaa ennallistamista. Suomessa fossiilisten polttoaineiden käyttöä pyritään kasvavissa määrin korvaamaan biomassalla, jotta sovitut päästövähennykset saavutettaisiin. Puunpoltto energiana on kuitenkin pitkällä tähtäimellä huono vaihtoehto sekä metsien suojelun että Suomen energiaomavaraisuuden kannalta. Biomassan käytölle olisi myös tarpeellista laskea nykyistä realistisemmat päästöt sekä EU:ssa että kansallisesti. Polttamiseen perustuvan ja metsien monimuotoisuutta heikentävän energiantuotannon sijaan voisimme nyt vihdoin keskittyä parantamaan pienreaktoreiden (SMR) mahdollisuuksia kotimaassamme. Mikäli tarvittavat lainsäädännölliset muutokset tehtäisiin ja sitä kautta SMR-projektit aloitettaisiin pian, päästövähennykset olisivat saavutettavissa EU:n biodiversiteettistrategian rinnalla helpostikin.
Euroopan parlamentin lehdistötiedote aiheesta täällä.
EU:n lehdistötiedote ilmastolaista täällä.
Metsänhoidollinen polttopuun tuotto jossa sairaat, kaatumisvaaraiset, vandaalien turmelemat jne puut ja puumateriaalin laatua huonontavat kuolleet oksat poltetaan olisi tukkipuun saamisen kannalta hyvä asia. Tällä hetkellä katsoin massiivisen läjän videoita esim USA:sta jotka käsittelivät puun pilkkomis/sahaus jne videoita enkä voinut olla huomaamatta että NS tuottavuuden eli putkiaivosellaisen kantilta että kun video lähdekritiikin suhteen ei ollut siitä millaista puuta poltetaan, niin yleinen linjaus oli valtavat tukit. Maanrakennuksen jälkeen vähimmin reaalilisäarvoa tuottava tapa ( kaatopaikat tuovat reaalimiinusarvoa) käyttää resurssia on suuri voimala, siitä sähköstä kun iso osa menee Juhannuskesän valaisuun ja spurgumajoihin.USA:ssa on paljon maanjäristys alueita joissa ei luultavasti tajuta miten maanjäristys kestäviä rakennuksia saisi massiivista hirsilinnoista.Ja metsänhoidollisesti saatu puu on selluraaka-aineena huonoa enkä näe järkevänä kehityslinjauksena kehittää sen käyttöä vaan välttää huonon sellun käyttöä. Kunnallissuunnittelijakaverillani/itselläni on myös tähän liittyen hyvin yksinkertainen hakkuutapainnovaatio, käytävähakkuu jossa metsäkoneet ottavat puuta leveydeltään(nämä siis raaka-aineeksi), tähän on teknisesti helppo lisätä metsänhoidollinen puunkorjuu kun harvennettaessa normitapaan puuta kikkaisaa saada kulkemaan. Tämä antaa käytävässä jäljellä jääneitten puiden siementää, vähentää tuulieroosiota ja pirstoo ekosysteemiä vähemmän. Metsänhoidollinen puuntuotto (kuten minä metsänhoidon sanana ymmärrän) vaatii myös enemmän manuaalista työtä ja työvoima, ei kalusto tai energiaintensiivinen avohakkuu on työllistävää.