Hyönteiskato uhkaa maapallon elinkelpoisuutta – ratkaisut löytyvät tutkimustiedosta

Hyönteisten sukupuuttoaallon vauhti on noin kahdeksan kertaa nopeampi kuin nisäkkäillä, linnuilla tai matelijoilla. Jos hyönteistuho jatkuu nykyistä tahtia, ihmisen selviytymismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi. Tämän pitäisi olla suuri huolenaihe kaikkialla maailmassa, sillä hyönteiset pölyttävät tärkeimmät kasvilajit, pitävät maaperän terveenä, kierrättävät ravinteita ja säätelevät tuhoeläinkantaa. Hyönteiset ovat monille eliölajeille ensisijainen ravinnon lähde. Esimerkiksi useat lintulajit, kuten räystäspääsky, ovat hyönteisistä riippuvaisia. Lisäksi ilmaa puhdistavien ja eroosiota ehkäisevien kasvien määrä vähenee ilman sopivia pölyttäjiä. Lista on pitkä, vaikkei kaikkia hyönteiskadon seurauksia maapallon elinkelpoisuudelle vielä tiedetä. Sukupuuton partaalla on nyt jo yli 40 % pölyttäjähyönteisistä. 

Sukupuuttoaallon syynä ovat hyönteisten elinympäristöjen katoaminen, hyönteismyrkyt, vieraslajit ja ilmaston lämpeneminen. Hyönteiset ovat erityisen ahtaalla maissa, joissa tehomaatalous on laajamittaista. Samaan aikaan väestö monissa maissa kasvaa, mikä lisää painetta alkutuotannolle entisestään. Pölyttäjille suotuisat elinympäristöt valjastetaan usein maatalouden käyttöön, käytetään rakennusmaana asutukselle tai niiden annetaan kasvaa umpeen. Suomessa niityt ja kedot kuuluvat kaikista uhanalaisimpiin luontotyyppeihin. Ilmaston lämpeneminen on puolestaan suuri syy hyönteiskadolle etenkin trooppisissa maissa. Vakaaseen ilmastoon tottuneet hyönteiset eivät ehdi sopeutua nopeaan lämpenemiseen.  

Tuoreessa EU:n biodiversiteettistrategiassa ehdotettiin, että torjunta-aineiden käyttöä maanviljelyssä tulisi vähentää entisestään. Suomessa jo muutama vuosi sitten Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES) tiukensi rajoituksia ja kielsi myrkyllisimmiksi todettuja aineita. Tuholaistorjunta on kuitenkin todellinen haaste, sillä laajamittaisen luomuviljelyn on todettu heikentävän paikallista biodiversiteettia ja lisäävän päästöjä normaalia viljelyä enemmän. Luomuviljelyssä tuottavuus laskee, jolloin maapinta-alaa täytyy käyttää lisää tuotettua kiloa kohden. Erityisesti öljykasvit ovat hyvin alttiita tuholaisille ja torjunta-ainerajoitusten vuoksi esimerkiksi rypsin sekä rapsin viljelyinto ei vastaa kasvavaa kysyntää. Politiikan ujuttautuminen torjunta-aineprosesseihin on tuonut mukanaan tutkittuun tietoon perustumattomia pelkoja. Kasvinsuojeluaineissa on viime vuosina tapahtunut valtavaa kehitystä, joten tehomaatalouden suunta on tuholaistorjunnan osalta luultua parempi. Luonnonmukaisemman viljelyn sijaan pölyttäjäkatoon voisi vastata geenimuuntelun lisäämisellä ruoantuotannossa globaalisti. Geenimuuntelulle löytyy valitettavasti myös omat vastustajansa.

“The greenhouse gas impacts of converting food production in England and Wales to organic methods” -artikkeli täällä.

Luken ja SYKEn biodiversiteettiselvitys täällä.

Print Friendly, PDF & Email

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X