Ohessa Rauli Partasen (SEMin hallituksen varapj) mielipide Hesarissa 14.7.2015, aiheena Fennovoimaan liittyvä keskustelu.
Huom/korjaus tekstin harhaanjohtavaan ilmaisuun: Tanskan tuulivoiman tuotanto viime vuodelta (2014) oli 13 TWh, joten se oli selvästi suurempi kuin Fennovoiman tulevan voimalan vuosituotanto. Tekstiin päätynyt sanamuoto perustui musitikuvaan 2013 tuotannosta, joka oli noin 11 TWh. Lähde Wikipedia. Esimerkin tarkoitus ei ollut vähätellä Tanskan tuulivoiman tuotantoa, vaan tuoda mittakaavoja asioille.
**********************
Fennovoiman omistusjärjestelyt ovat saaneet paljon palstatilaa. On vahdittu nimikylttejä ovissa ja jahdattu uusia omistajia kuin urheilun supertähtiä.
Kiinnostus on ymmärrettävää, sillä Fennovoiman hanke ei ole edennyt erityisen tyylikkäästi. Keskustelusta ovat kuitenkin unohtuneet oikeasti merkittävät asiat.
Rakennettava voimala tuottaa valmistuttuaan lähes päästötöntä sähköä yli yhdeksän terawattituntia vuodessa. Tämä on lähes saman verran kuin Tanskan koko tuulivoimatuotanto – ja noin kymmenesosa Suomen sähkönkäytöstä.
Fennovoiman investointia ollaan saamassa Suomeen erittäin haastavassa markkinatilanteessa. Hanke on esimerkki tärkeästä ja pitkälle tulevaisuuteen suunnatusta investoinnista, jollaisia Suomi kaipaa kipeästi.
Laitos tulee tuottamaan vähäpäästöistä sähköä 60–80 vuoden ajan maailmassa, joka kamppailee ilmastonmuutosta vastaan ja jossa monet luonnonvarat niukentuvat. Jos ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään tosissaan, on lähes varmaa, että sähkön hinta nousee.
Ilmastonmuutoksen hillintä ja orastava resurssiniukkuus aiheuttavat lähivuosikymmeninä merkittäviä nousupaineita fossiilisten polttoaineiden hinnoille. Fennovoima takaa siihen investoivien osakkaiden sähkönhinnan pysyvän kohtuullisella tasolla vuosisadan loppuun saakka. Tältä osin se myös turvaa Suomea investointikohteena, jossa puhdasta sähköä on saatavilla kohtuuhintaan.
Ilmasto kiittää, kun vaikkapa terästä – tai aurinkopaneeleja – valmistetaan Suomessa sen asemesta, että ne valmistettaisiin esimerkiksi Kiinassa, missä sähkö on vielä paljolti peräisin hiilivoimaloista.
Saman energiamäärän tuottaminen biomassalla vaatisi karkeasti kolmen miljoonan hehtaarin koko metsänkasvun valjastamisen energiantuotantoon. Se on noin 13 prosenttia Suomen metsäalasta, jonka kasvua kaivattaisiin kipeästi myös biotalouden raaka-aineeksi.
Keskustelussa on myös unohtunut se, että ydinvoima on tähän asti ollut turvallisin tapamme tuottaa energiaa ja että se on ainoita energiateollisuuden aloja, jotka ylipäätään keräävät jätteensä ja ovat velvoitettuja huolehtimaan niistä. Uuden sukupolven voimalat ovat kalliita paljolti myös siksi, että ne ovat vielä huomattavasti aiempaa sukupolvea turvallisempia.
Pitkän käyttöikänsä ansiosta ydinvoimala on kelpo investointi myös taloudellisessa mielessä. Ydinvoimalan luvittaminen ja rakentaminen on niin raskas ja poliittisesti riskialtis projekti, että rakennuttajien on pakko katsoa kvartaalitaloutta kauemmas tulevaisuuteen.
Vielä vuosi sitten viitattiin paljon tutkimukseen, joka ennusti ensi vuosikymmenelle alhaista sähkönhintaa Pohjoismaihin. Siksi Fennovoiman voimalainvestointia pidettiin kannattamattomana.
Tutkimuksessa kuitenkin oletettiin esimerkiksi Ruotsin kasvattavan sekä tuuli- että ydinsähkön tuotantokapasiteettiaan, mutta nyt Ruotsi onkin sulkemassa useita ydinvoimaloita poliitikkojen toimien ja energiapolitiikan jo pitkään jatkuneen epävarmuuden seurauksena. Ennustaminen on siis vaikeaa.
Suomen tulisi normalisoida suhteensa ydinvoimaan. Se on tähän mennessä ollut merkittävin puhdas energiantuotantomuotomme. Ydinvoimaa, kuten muitakin vähäpäästöisiä energiamuotoja, tarvitaan lähivuosikymmeninä valtavasti lisää.
Rauli Partanen
tietokirjailija, Asikkala
