Yhdessä paikassa syntyviä ilmastonmuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasupäästöjä on jo useiden vuosikymmenten ajan ollut mahdollista kompensoida vähentämällä päästöjä tai sitomalla hiilidioksidia ilmakehästä jossain toisaalla. Päästöjä aiheuttavasta toiminnasta voidaan tällä tapaa saada teoriassa hiilineutraalia. Päästökompensaatiot yleistyivät räjähdysmäisesti viimeisen vuosikymmenen aikana, kun ihmiskunnan huoli ilmastonmuutoksesta valtavirtaistui ja yhteisöt sekä yritykset alkoivat käyttämään kompensaatiotoimia tuotebrändäyksessä. Sitran teetättämästä selvityksestä ilmeni, että myös kuntien hiilineutraaliustavoitteet perustuvat 20–40 prosentin verran päästökompensointiin. Yksilöt hakevat päästökompensaatioilla helppoa ja halpaa tapaa lievittää esimerkiksi lentomatkailusta tai lihansyönnistä aiheutuvaa ilmastohäpeää.
Päästökompensaatiot luovat toivoa elämän jatkumisesta “niin kuin ennen” ilman kulutustottumusten radikaalia muuttamista. Kuitenkin järjestelmistä paljastuneet väärinkäytökset ja tehottomuudet ovat herättäneet paljon epäilyjä viherpesusta. Kompensaatiot ovat osa markkinajärjestelmää ja perustuvat vapaaehtoisuuteen, joten niihin ei kohdistu julkista sääntelyä. Järjestelmän toiminta nojaa pääsääntöisesti erilaisiin sertifikaatteihin ja keskinäiseen luottamukseen. Kansalaisjärjestö Finnwatch ry julkaisi kesäkuussa 2021 Anekauppaa vai ilmastotekoja? – raportin, jossa arvioitiin 29:n Suomessa toimivan päästökompensaation laatua. Kompensaatioiden ilmastohyötyjen väliltä löytyi selviä eroja ja asiakkaana kannattaakin olla tarkkana valitessaan sopivaa palveluntarjoajaa. Pahimmassa tapauksessa kompensaatioiden ilmastohyödyt jäävät mitättömiksi ja ulkomaisissa hankkeissa toimien tehottomuuden rinnalla korostuvat ihmisoikeusriskit. Finnwatchin vertailussa pärjäsivät parhaiten sellaiset tahot, jotka arvioivat hankkeitaan sertifikaattien lisäksi myös muilla tavoilla. Hyvin arvosanoin selvisivät esimerkiksi EU-päästökaupan kautta tehtävää kompensaatiota tarjoava CO2Esto sekä kansainvälisiä sertifioituja kompensaatioyksiköitä välittävät Compensate ja Nordic Offset.
Päästökompensaatioihin tarvittaisiin nykyistä tarkempia pelisääntöjä sekä kompensaatioketjun läpinäkyvyyttä. Tällä hetkellä järjestelmässä toimijat saattavat olettaa, että joku muu jossain muualla huolehtii kompensaation tapahtumisesta kuvitellulla tavalla. Tuotteiden brändääminen hiilineutraaliksi ilman tarkempaa arviota todellisista ympäristövaikutuksista voi näin johtaa kuluttajaa pahasti harhaan. Sama todellisia ympäristövaikutuksia koskeva ongelma koskee valitettavasti myös monia muita ilmastotoimia. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden kannalta haitalliseksi toiminnaksi on luokiteltu puiden istuttaminen hiilinieluiksi alueille, jotka eivät ole olleet metsiä aikaisemmin. Luontokatoon ja ilmastonmuutokseen täytyy löytyä torjuntakeinoja, jotka palvelevat yhtä aikaa kumpaakin kriisiä. Kansainvälinen luontopaneeli IPBES (Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services) ja hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (The Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisivat 10.6. yhteisraportin, jossa listataan keinoja yhdistää ilmasto- ja luontotoimet.
Finnwatch ry:n raportti täällä.
IPCC ja IPBES yhteisraportti täällä.
